Mitä olen oppinut Turottaresta?
Turotar on oman arvonsa tunteva hevonen. Siltä löytyy paljon sitä tammamaisuutta, jonka huomaa varsikin käsitellessä. Tarhasta se ei suostu antamaan kiinni ilman herkkupaloja, tai jos Kamua lähtee viemään karsinaan, niin kyllä se sitten antaa kiinni, ettei joutuisi jäämään yksin. Muutoin jos sitä lähtee ottamaan kiinni tarhasta, niin se kääntää vaan korvat luimuun ja takaosan varoittavasti "jos yrität tulla vielä lähemmäs niin kaviosta saat." Mutta kun Turtsin on saanut kiinni, niin kylläs se sitten käyttäytyy nätisti ja tottelee ihmistä ;)
Niikuin varmasti jokaisella hevosella on omanlaisia tapoja ilmoittaa jostain asiasta, niin on myös Turottarella. Kun tarhassa vesiastiasta on sattunut loppumaan vesi (yleensä ei kyllä näin käy) niin Turtsi ilmoittaa siitä laittamalla kavionsa vesiastiaan ja hakkaamalla sitä kaviollaan. Aika fiksu heppa mulla kyllä on ;) Kun Turtsi haluaa ruokaa karsinassa, se rämpyttää kaltereita hampaillaan. Se ääni on kyllä tosi ärsyttävä, tuo tapa pitäisikin jotenkin saada loppumaan, kun se on opettanut sen jo Kamullekkin...
Ratsastuksessa olen oppinut sen, että Turtsi on aika herkkä pohkeelle, ja alku raveissa se voi olla aika raketti, mutta loppua kohden meno tasoittuu. Tosiaan olen jo oppinut ratsastamaan Turotarta paremmin, niin menokaan ei ole enään niin hurjaa mitä joskus, mutta on siinä vielä hiljentämistä.
Turtsin kanssa ei kannatta ottaa mitään kauhean rankkaa treeniä, sillä sen kunto ei ole vielä niin hyvä ja heppa väsyy välillä aika helposti, niin pitää välillä tarkastella milloin olisi sopiva aika ottaa vähän käyntiä. Heppa osaa myös palkita ratsastajan, kun on tehnyt jotain oikein♥
Mutta ennen kaikkea olen oppinut sen, että Turotar on minulle hurjan tärkeä, enkä siitä luopuisi mistään hinnasta, luotto tuohon hevoseen on 100% ♥
 |
| ♥ |
Ihana idea ja kivasti toteutettu! Ja tuo viimeinen kuva on ihana!
VastaaPoistaKiitos kivasta kommentista! :)
VastaaPoista